BLOGI

Yrittäjä - rakkaudesta lajiin

Etäisesti muistan, kun täytin 20 vuotta. En ollut opiskellut vielä tätä alaa, mutta luulin kuitenkin tietäväni siitä jotain. Edes sen verran, että tunsin sen olevan vähintäänkin mun juttu. Ei ehkä ravintola-ala sinänsä vaan palveluala yleisesti.

Viime kesänä juhlistin 20-vuotista yrittäjäuraani. Vasta nyt alan hiljalleen ymmärtämään, että pelkästään tämä ala ei ole kutsumukseni vaan koko yrittäjyys. Jos yrittäjyys nyt edes voi olla kutsumus? Yleensähän siihen päädytään syystä tai toisesta. Useimmiten kuitenkin ehkä intohimosta omaan innostukseen, tekemiseen ja/tai osaamiseen. Minulle se kävi vähän vahingossa. Tilaisuus vain tuli vastaan, ja tartuin siihen paljoa sen laajemmin miettimättä tai eri valmiuksia pohtimatta. Kun aloitin, hyppäsin heti suoraan niin sanotusti syvään päähän. Odotuksia ei ollut, oli vain hyvä fiilis ja tahtotila, jotka ajoivat eteenpäin (välillä myös mentiin vähän taaksepäin, mutta mitäpä niitä nyt enää muistelemaan....).

Sama tahtotila tuntuu olevan edelleen se kantava voima yrittämisessäni, kun sopiva tilaisuus tulee eteen, siihen sitten ryhdytään täysillä. Joskus toki voisi viettää tovin mm. laskimen ääressä, mutta noh.... silloin ei elämä olisi niin kivaa ja jännittävää samaan aikaan.

Jos tätä ei tee rakkaudesta lajiin, niin mikä saa ihmisen ryhtymään mihinkään näin hulluun ja turvattomaan elämäntyyliin? Olen aina ollut todella kiinnostunut monesta asiasta, mutten koskaan ole jaksanut hioa osaamistani millään saralla huippuunsa. Juuri kun jossain hommassa on kertynyt omilla standardeilla riittävästi tietoa ja/tai osaamista, olen siirtynyt uteliaana jo seuraavaan haasteen pariin.

Ystäväni "diagnosoi" minut taannoin multipotentiksi. Perehdyttyäni asiaan tarkemmin, koin saavani jonkinlaisen synninpäästön levottomasta sielustani. Koen välillä pienimuotoista häpeää siitä, etten ole jaksanut keskittyä mihinkään asiaan riittävän kauan ollakseni siinä paras. Ylpeä olen siitä, että koen olevani monessa asiassa riittävän hyvä. En ole ollutkaan se, joka ei kunnolla oikein kiinnostu mistään vaan se, joka kiinnostuu vähän kaikesta.

Ehkä minulle onkin ollut paras juttu se, että uskalsin ottaa hypyn tuntemattomaan, ja ryhdyin yrittäjäksi. Olen saanut olla juuri niin hyvä tai huono eri asioissa. Olen ollut valtavan etuoikeutettu saadessani kasvattaa ympärilleni upeaa verkostoa erilaisista ihmisistä, joiden kanssa olen saanut mennä, tulla, tehdä ja kokea tämän kaiken. Ehkä parasta antia onkin ollut nimenomaan verkostot, jotka yrittäjyys on mahdollistanut. 

Odotan innolla, että mitä seuraavat 20 vuotta yrittäjänä tuo tullessaan? Mitä kaikkea mukavaa tulen vielä oppimaan ja kokemaan – rakkaudesta lajiin.

— Maiju Leisti, Ravintoloitsija